sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Miksi Norjaan töihin?

Pyydän heti kärkeen anteeksi yli kuukauden hiljaiseloa, yritän parantaa tapani ja skarpata jatkossa. Mutta nyt taas tekstin ääressä purkamassa ajatuksia.

Vuosi vaihtui, hyvää tätä vuotta kaikille! Viime vuotta kun pohtii, niin olihan se aikaa hurjaa menoa. Ehkä tähän astisen elämäni mielenkiintoisin ja tapahtumarikkain vuosi niin hyvässä kuin pahassa. Olen edelleen niin valtavan ylpeä itsestäni ja siitä että löysin rohkeutta toteuttaa omia unelmia ja uskalsin päästää irti tutusta ja turvallisesta sen hetkisestä elämästäni.

Mutta, katse eteenpäin. Olen pohtinut tässä Norjaa, norjalaisuutta ja sitä miksi lähteä tänne töihin. Moni on sitä minulta kysynyt ja siihen on joka kerta jotenkin vaikea vastata. Miksi Norja, miksei vaikka Ruotsi? Miksi Pohjois-Norja, miksei Etelä-Norja? En edelleenkään osaa antaa mitään muuta selitystä, kuin että ihastuin Tromsøn ympärillä oleviin vuoriin vuosia sitten kun vierailin täällä ensimmäisen kerran. Sillä hetkellä päätin, että tänne tulen joskus ihan varmasti.

Rakastan Norjan luontoa ja sen arvostusta. Näin kaamosaikaankin ihmiset ulkoilevat paljon, mutta etenkin kesäisin ja syksyisin lähdetään "fjellturille" eväiden ja ystävien/perheen kanssa. Vietetään aikaa yhdessä ja nautitaan vapaa-ajan kiireettömyydestä. Otetaan rauhallisesti eikä stressata tulevasta. Siinä norjalaiset ovat hyviä! Sen huomaa myös töissä ja välillä sillä on tällaiseen melko pedanttiin suomalaiseen negatiivinen vaikutus. Mutta pikku hiljaa alan tykätä siitä ajatuksesta, että "onhan päivä vielä huomennakin" ja minun ei tarvitse pystyä mahdottomiin.

Työpaikassani on välillä väkeä kuin pipoa töissä, mutta nyt varsinkin edellisen kuukauden aikana flunssa on kaatanut ihmisiä sänkyihin. Se näkyy tietenkin työpaikalla ja yhtäkkiä mennäänkin aika pienellä miehityksellä ja vuorossa saattaa olla enemmän perushoitajia kuin sairaanhoitajia. Näinä aikoina korostuu työvoiman tarve ja etenkin sairaanhoitajista meidän sairaalassa on pula. Pääsääntöisesti kuitenkin miehitykset ovat huomattavasti paremmat kuin suomessa ja työtahti ainakin minun yksikössäni huomattavasti kepeämpi kuin mihin itse olen tottunut.

Mutta siihen kysymykseen, miksi lähteä Norjaan töihin? Kun lähden miettimään asiaa niin, että miksi olen täällä edelleenkin, niin löydän helpommin vastauksia.

Raha. Valehtelisin jos väittäisin etten olisi tyytyväinen siihen, ettei minun tarvitse vilkuilla tilipäivän lähestyessä pankkitilille ja laskea mitä voin ennen palkkaa ostaa. Minun palkkani on yli 4 vuoden kokemuslisistä koostuva melko perustason palkka. Norjan yleiseen palkkatasoon nähden se ei ole huippu, mutta minulle riittävä. Siltikin se on huomattavasti parempi kuin mitä Suomessa minun kokemusvuosilla varustettu sairaanhoitaja saa erikoissairaanhoidossa palkkaa. Ero on +1000€/kk luokkaa kun otetaan huomioon vain peruspalkka. Puhun nyt omista kokemuksista ja nimenomaan Pohjois-Norjassa työskentelevän sairaanhoitajan näkemyksestä. Täällä palkat heittelevät paljon ja olen ymmärtänyt että maan sisällä on alueellisia eroja ja eroja kunnallisen ja yksityisen välillä. Erikoissairaanhoitajilla palkka on huomattavasti korkeampi kuin pirkkaperus sairaanhoitajilla, ero voi olla jopa 100 000 NOK/kk. Eli reilun 1000€ korkeampi per kuukausi. Minun veroprosenttini on 35%, mikä kuulostaa huiman korkealta. Mutta, kesäkuu on veroton kuukausi, joulukuussa maksetaan vain puolet veroja ja keväällä alle 2 vuotta Norjassa työskennelleet mamut saavat veronpalautuksia. Nämä kun ottaa huomioon, niin veroprosentti putoaakin aika hyvin eikä se tunnu yhtään niin pahalta. Vielä en osaa sanoa minkälaisista veronpalautussummista puhutaan, sen näkee nyt kevään aikana. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että veronpalautukset koskevat vain pohjoista. Sitä missä maantieteellinen raja verohelpotuksissa menee, en tiedä.

Rahasta kun puhutaan, niin pitää puhua myös hintatasosta ja elinkustannuksista. Vuokrat ovat kalliita, yksineläminen on kallista puuhaa. Ellei saa asuntoa työpaikan kautta. Minä en pysty nyt kertomaan vuokravälitysfirmojen toiminnasta enkä heidän tarjoamistaan asunnoista, koska minulla ei ole niihin minkäänlaista kosketuspintaa. Täällä on tavallista asua "sokkelleiligheteneissä" eli omakotitalojen alakertojen asunnoissa tai kellareissa. Kerrostaloja on vähän ja rivitaloja en ole nähnytkään. Yksiö/kaksio omakotitalon alakerrassa (homeettomuudesta mahdoton sanoa), n. 30-40m2 sisältäen veden, sähkön, kaapeli tv:n ja internetin on noin suurinpiirtein 10 000-12 000 NOK/kk eli noin 1000-1200€/kk. Sähkö on hinnoiltaan minun asumissa asunnoissa ollut Suomen tasoa, tosin meillä oli kahdessa ensimmäisessä asunnossa vesikiertopatterit ja nykyisessä vesijärjestelmäinen lattialämmitys. Sähkölämmitys on yleistä ja usein sähköpatterit ovat irrallisia ja itse hankittava. Huomattavasti edullisempaa asua kaksin kuin yksin. Kolmiot eivät ole hirveän paljon kalliimpia kuin kaksiot, joten kustannukset jakamalla pääsee edullisemmin.

Siihen ruoka-asiaan paneudun joskus enemmän ja kerron vähän kauppareissujen kustannuksista.

Luonto ja ihmiset. En vain voi lopettaa luonnon ylistämistä. Kaamosaika on loppumassa, ensi lauantaina aurinko näyttäytyy ensimmäistä kertaa pimeyden jälkeen. Minä en ole kokenut kaamoksesta tulevan mitään oireita, mutta monet sanookin että ensimmäinen kaamos on helpoin. Onhan se ollut outoa, kun ei ole aurinkoa nähnyt kolmeen kuukauteen. Iltaisin on saanut ihastella revontulia ja nauttia niiden väriloistosta. Aamuisin kun on ollut vapaata, on vain yrittänyt nauttia "valoisasta" ajasta ja vaellella lumikenkien kanssa keskellä lumisia vuoria. Ensi viikolla pääsen tutustumaan valaisiin veneestä, huippua!

Ihmiset ovat rentoja, avoimia ja rauhallisia. Norjalaiset ovat laiskoja (varsinkin töissä se piirre korostuu!), mutta toisaalta voisimme oppia heiltä hieman löysäämistä. Ihmiset ovat ystävällisiä, hyvästä työstä annetaan yleensä palautetta ja kiitetään. En voi sanoa, että meidän työpaikalla ilmapiiri olisi paras mahdollinen. Joukkoon mahtuu valitettavasti muutama hysterisoija, jotka saavat koko ilmapiirin välillä kaaottiseksi vaikka mitään hätää ei olisikaan.

Täytyy jatkaa tästä vaikka seuraavan kerran, paljon jäi vielä sanottavaa. Puoli vuotta eloa täällä on jo takanapäin ja tätä työsopimusta on jäljellä vielä toukokuun loppuun asti. Tässä vaiheessa uskallan ehkä jo sanoa, ettei minun Norjan visiittini jää yhteen vuoteen. Edessä on uuden työpaikan etsiminen ja taas kysytään rohkeutta. Jos yksi unelmistani oli ulkomaille muutto, niin seuraavaksi kysytään kanttia toisen unelman toteuttamiseen. Työnhaku on varmasti nyt helpompaa kun kieli taittuu suussa ihan mukavasti norjankieleksi ja asuu valmiiksi täällä. Mutta kyllähän se silti jännittää, hyvällä tavalla! Olen niin pitkään mutustellut seuraavaa siirtoa, että yritän nyt luottaa itseeni ja laittaa verkot vesille. Vielä en uskalla tästä sen enempää kertoa, pettymys on muuten niin suuri jos en onnistukaan. Mutta toivon kireitä siimoja ja tällä kertaa en aio juoda pullollista viiniä ennen työhaastattelua!

Sieltä se aurinko yrittää kurkkia, mutta ei ihan vielä yllä tänne asti!

Jouluaatto lumisessa kaamoksessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti