sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Kuulumisia vain

4 päivää aikaa 5 kuukautispäivään, aika on mennyt hurjaa vauhtia. Se oli toukokuun 27. päivä kun lähdettiin Keski-Suomesta autojen kanssa kohti pohjoista.

Taas on vierähtänyt lähes kuukausi edellisestä postauksesta ja pitää miettiä mitä tällä välillä on tapahtunut. Meillä kävi taas vieraita Suomesta, ihana oli nähdä monen kuukauden jälkeen ystäviä! Norja näytti parhaan puolensa itsestään ja koko viikonlopun ajan satoi vettä aivan kaatamalla, ajoittain ei edes vuorten ääriviivojakaan erottanut. Mutta niillä on hyvä syy tulla uudestaan vierailulle, koska maisemat jäi näkemättä ;)

Käytiin Suomessa pari viikkoa sitten, 5 päivää meni aivan liian nopeasti! Lähdettiin ajamaan aamuvuoron jälkeen parin tuntien unien jälkeen kohti Keski-Suomea, norjan aikaan kl 22. Olin vaihtanut talvirenkaat alle ja hyvä niin, liukastahan siellä jo oli. Matkaa taitettiin koko yö, kaikkinensa pysähdysten kanssa 15 tuntia. Ei näkynyt onneksi yöaikaan muuta kuin kettuja tienpäällä. Tulomatkalla olikin sitten enemmän liukasta ja tiellä oli hirviä ja ajoittain aivan järkyttävää sumua. Tulomatka kestikin sen vuoksi 16 tuntia ja oltiin yöllä kl 03 kotona. Kaikkea en ehtinyt tuona aikana tehdä, mitä olisin halunnut. Arvasihan sen, 5 päivää on aivan liian vähän aikaa kun ei ole nähnyt ihmisiä moneen kuukauteen ja kaikkien kanssa tekisi mieli olla koko ajan. Olisin voinut olla ympäri vuorokauden pelkästään pikkumiehen kanssa plus kaikki muut ihmiset siihen päälle. Olihan se ihana huomata, ettei kohta puolitoista vuotias ole unohtanut minua tässä ajassa! Myönnän, itkun kanssa lähdin ajamaan takaisin kotiin. Vaikka niin kovasti viihdynkin täällä, niin ihmisten ikävä korostuu aina siinä vaiheessa kun niitä näkee.

Töissä on päässyt hyvin rutiineihin kiiinni ja on kiva huomata, että voi tehdä töitä vähän samalla fiiliksellä kuin Suomessakin. Kielitaito parantuu koko ajan ja tätä hämmästelen vähän itsekin. Saan lähes päivittäin hyvää palautetta potilailta ja työkavereilta kielitaidostani, mikä tsemppaa tietenkin älyttömästi. Suurin ihmetyksen aihe on aina se, että miten on mahdollista puhua näinkin hyvää norjaa vasta 5 kuukauden olemisen jälkeen ja miksi en puhu ruotsia. En voi kuin olla tyytyväinen suoritukseeni ja ylpeä siitä, että olen ollut peloton kuelenkäytön kanssa. Meillä ei puhuta töissä englantia, en ole puhunut sanaakaan englantia kenenkään työkaverin kanssa vaikka välillä on tuntunut siltä, että olisi vain helpompi kääntää sanoja englanniksi. Jos jotain ei ymmärrä norjaksi, niin se on väännetty rautalangasta käyttäen kiertoilmaisuja. Ja jos on joku sana mikä on jäänyt kaivamaan, niin olen ottanut sanakirjan esiin ja katsonut mikä se on. Ohjeeksi kaikille uuden kielen oppijoille voi vain sanoa, että uskaltakaa käyttää kieltä ilman pelkoa siitä, meneekö lauserakenteet ja taivutukset oikein. Pääasia on, että tulet ymmärretyksi ja ymmärrät. Kieliopin oppiminen tulee sitten itsekseen ajan kanssa, kun perusasiat on kunnossa.

Minulla oli yhden päivän ajan opiskelija mukana töissä! Hän oli ensimmäistä viikkoaan erikoissairaanhoidon harjoittelujaksolla, eikä hänellä ollut aikaisempaa kokemusta hoitoalalta. Näin vain mentiin päivä ja hän kiitti päivän päätteeksi kivasta päivästä ja kertoi saaneensa minulta paljon hyvää uutta tietoa. Huh, enpä olisi uskonut puoli vuotta sitten että ohjaan opiskelijaa. Suomessa tykkäsin tosi paljon opiskelijoiden ohjaamisesta, vaikka se olikin todella aikaa vievää hommaa ja yksin olisin tehnyt usein asiat puolet nopeammin. Mutta opettaminen on hauskaa ja siinä samalla tulee usein haastettua itseäänkin. Joutuu oikeasti miettimään miksi teen mitä teen. Minulla on ollut lähes jokaisessa harjoittelussa hyvä ohjaaja ja sitä haluan antaa myös minun ohjattavilleni!

Ihan kaikkeen ei vielä norjaksi kykene. Minulla oli yövuoroissa kuoleva norjalainen mummo, joka pelkäsi kuolemaa. Hän pyysi minua pitämään hänen kädestään kiinni ja minähän tein työtä käskettyä. Omaisten tulo venyi vasta aamuun, niin minä istuin hänen vuoteen vieressä monta tuntia, pidin kädestä kiinni ja lauloin suomeksi kun en norjaksi osaa. Mummo rauhoittui ja kuoli minun seuraavana yönä. Onneksi oli rauhallinen yö ja sain olla läsnä.

Talvi tekee tuloaan, vielä ei lunta ole mutta liukasta. Vuorten päällä on sen verran lunta ettei vuorille viitsi enää lähteä kiipeämään. Suunnitelmissa on vaihtaa polkupyörään nastarenkaat, ilman niitä polkeminen alkaa olla vaarallista. Pakkasöitä on, päivällä saattaa parhaimmillaan olla 5 astetta lämmintä. Iltaisin taivasta koristaa aivan mielettömät revontulet! Olen ollut monena iltana ihan vain katselemassa taivasta, aivan sairaan upean näköistä! Ja revontulet ihan oikeasti liekehtii ihan kuin tuli. Tämä on niin uutta minulle.

Kaikki kyselevät aina minulta, että miten rahani ovat riittäneet täällä, onko hurjan kallista ja paljonko saan palkkaa. Ajattelin tehdä tästä ihan konkreettista vertailututkimusta ja tehdä ihan oman postauksen hintatasoon liittyen. Kyllä, rahani riittävät hyvin! Mielestäni hintataso on kutakuinkin samaa kuin Suomessa, mutta teen tästä tarkempia selvityksiä ensi viikolla kun käyn kaupassa.

Tromvika ja Lara

Tromvika

Ersfjorden illalla ja jäätynyt merenpinta

Matkalla Tromvikaan

Kvaløyvegen yövuoron jälkeen, oli pakko pyöräillä merenrantaan ihailemaan taivasta

Prestvannet, lenkkimaastoja

Suomesta tuliaisina kylmäsavustettua poroa (Kylmäseltä ostettu) ja siitä loihdittu poropizza, ihan superherkkua!

Suomen vierailulla JYP-HIFK

Ja kotiin tullessa saavutettiin Avensiksen kanssa suuria lukemia. 200 000 km takana ja sen kunniaksi Avensis sai pesun ja uudet pyyhkijät. Meillä on nyt yhteisiä kilometrejä yli 60 000 takana ja toivottavasti vielä paljon edessä!