sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Fiilistelyä Suomivierailulla

Hyvää aikaa kirjoittaa blogipostausta samalla kun Portugali ja Ranska taistelee EM-herruudesta ja oma polvi on kylmäpussihoidossa. Polvi kun on alkujaankin ihan sökö ja sen kanssa on ollut kyllä koko Norjassa oloaika yhtä taistelua. Pitäis ehkä antaa periksi ja mennä näyttämään tuota ortopedille.

Viime viikonloppuna alkoi flunssa ja alkuviikolla jouduin olemaan sen vuoksi kaksi päivää sairaslomalla. On kuulemma ihan normaalia, että tänne muuttaneet ovat flunssassa parin ensimmäisen kuukauden sisällä. Ei tullut siis esimiehelle sairaslomailmoitus yllätyksenä. Ei tässä vieläkään täydessä terässä olla, mutta pahin kurkkukipu ja päänsärky on helpottanut.

Töissä oli mahtava tilanne, kun ensimmäisellä viikolla hoitamani potilas tuli takaisin osastolle. Tapani mukaan pyysin anteeksi kielellisiä puutteitani ja kerroin yrittäväni niiiin kovasti ymmärtää ja puhua norjaa. Potilas vastasi siihen, että hän tietää sen ja pisti merkille että olen oppinut tällä välillä valtavasti. Tuli itselle järkyttävän hyvä fiilis, kun sai kuulla tuollaista palautetta! Hän kiitti minua hyvästä hoidosta ja kehui miten kiva oli huomata että ymmärsimme toisiamme hyvin. Jee! Mutta töitä on tehtävä kovasti kielen eteen ja vielä ollaan aika alkutekijöissä.

Tällä viikolla uskaltauduin maistamaan norjalaista herkkua, brunostia. Se on siis lehmän-, vuohen- tai lampaanmaidon herasta tehtyä juustoa. Heraa keitetään niin pitkään, että se karamellisoituu ja muuttuu ruskeaksi. Siitä juusto on saanut nimensäkin, brunost eli ruskeajuusto. Se on vähän makeaa ja norjalaiset syövät sitä leivän tai vohvelin päällä. Sopii siis sekä suolaiseen että makeaan syötävään. Ihan kivan makuista juustoa, itse kokeilin sitä leivän päälle meetwurstin kanssa ja se yhdistelmä oli kiva. En ehkä välttämättä makean vohvelin päälle laittaisi sitä, mutta kaikkea on kokeiltava.


Norjalaisten ruokakulttuuri poikkeaa aika paljon suomalaisesta ja ruotsalaisesta kulttuurista. Norjalaiset syövät yleensä lounaaksi vaaleaa- tai näkkileipää minkä päälle laitetaan joko voita (smørrebröd) ja brunostia, voita ja erilaisia kalatahnoja tai hilloa ja brunostia. Illalla syödään yleensä jokin tuhdimpi ateria. Sitten kahvihuoneessa ihmetellään, kun suomalaiset ja ruotsalaiset syövät lounaaksi lämmintä ruokaa tai salaattia.

Viikonloppuna käytiin Kilpisjärvellä, missä meillä oli rivitalohuoneisto varattuna hotelli Tundrean kautta. Koirat pakattiin kyytiin mukaan ja perjantaina töiden jälkeen startattiin samantien. Tromsø-Kilpisjärvi välille tulee 160km matkaa ja sen ajaa parissa tunnissa. Tullissa pitää mennen tullen käydä näyttämässä koirien EU-passit, niitä ei erikseen tulla välttämättä kysymään. Jos ei ole käynyt näyttämässä ja tullista lähtee auton perään tarkastaja, niin sakko voi heilahtaa. Aika pieni vaiva on kävellä tulliin sisälle ja vilauttaa passit jos toinen vaihtoehto on sakot. Sen verran flunssan ja töiden uuvuttama olo oli perjantaina, että käytiin ihan ravintolassa syömässä illallinen. Käytiin Tundrean ravintolassa syömässä kokonainen menu ja olipahan aivan järkyttävän hyvää ruokaa! En ole ikinä poron lihaa muuten syönyt kuin käristyksessä ja ajattelin olla rohkea ja kokeilla poron ulkofilettä. Kyllä kannatti! Alkupalaksi syötiin lohikeittoa, mutta oli niin kova nälkä etten hoksannut kuvaa ottaa. Porosta nappasin kuvan, mutta olin jo ahneuksissani vähän maistellut ennen kuvan ottoa...

 Pääruoka, poron ulkofile ja aurajuustoperunat.

Jälkkäriks leipäjuustoa kanelikermassa ja hillaa.

Suosittelen kyllä todella lämpimästi Tundrean palveluita, jos Kilpisjärvelle on menossa. Hyvää asiakaspalvelua, hyvää ruokaa ja siisti huoneisto. Heillä on myös mökkejä vuokrattavana, mutta ne olivat kaikki varattuina jo. Mutta tuo kaksikerroksinen huoneisto meni kyllä ihan mökistä ja mikä tärkeintä, sauna oli hyvä!

Lauantaina kiivettiin Saana tunturille. Keli ei ollut paras mahdollinen, mutta minkäs teet. Saanalle on matkaa 4km ja matkaan sisältyy aluksi pitkospuita ja 743 (muistaakseni) porrasta. Saana tunturi on 1029m korkea merenpinnasta ja 556m kilpisjärven pinnasta.

 Saanan juurella pitkospuita, tulomatkalta kuvattuna.

743 porrasta. Kuva on otettu vähän yli puolen välin kohdalta.

Saanan päällä tuuli niin järkyttävästi etten ikinä ole sellasessa tuulessa ollut! Onneks oli hyvin vaatetta päällä ja tuulenpitävät vaatteet. Huipulta ei hirveästi mitään nähnyt, sumu oli aika sakeeta. Mutta olipahan kiva kiivetä! Vähän tuo flunssa tuntui menossa, mutta kaikenkaikkiaan saatiin reissu vähän alle 3 tuntiin tehtyä.

 Huippu alkaa olemaan lähellä.

 Tuuli oli niin kovaa että sai hupusta pidellä kiinni.

 Laran mielestä Saanalle kiipeäminen oli ihan lastenleikkiä! Ja enemmän olisi kiinnostanut tunturilla oleilevat porot kuin kameran edessä pönöttäminen.

 Kauniit on maisemat Suomen puolellakin! Alaspäin tullessa kelikin selkeni ja pääsi vähän ihastelemaan maisemia.

 Järvimaisemaa Saanalta.

 Siellä me Laran kanssa talsitaan portaita alas.

 Kitukasvusta maisemaa, Suomen lappi!

Väsynyt mutta onnellinen patikoija! On tää vaan ihanaa puuhaa ja kyllä täytyy sanoa että näiden leveysasteiden maisemat vie mennessään. Kaunista on Norjassa, mutta on tuo Suomen lappi vaan mahtava!

Lauantai-iltana piti käydä vähän Kilpisjärven yöelämässä ja olihan siellä yksi baari. Sunnuntaina aamusaunan ja ruokakaupan kautta takaisin kotiin. Kiva oli käydä Suomen puolella, mutta oli myös kiva tulla kotiin.

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Suomi-Norja-Ruotsi

Näin vain kuukausi norjan suomalaisena on vierähtänyt. Vastahan mä pakkasin tavaroita autoon!? Aika on mennyt kyllä supernopeasti. Tiesin jo etukäteen tämän kesän olevan rankka ja kyllähän tämä ensimmäinen kuukausi on sen näyttänyt. Koko ajan väsyttää! Sillä ei ole tietenkään mitään tekemistä asian kanssa, että olen tehnyt pääasiassa aamuvuoroja ja iltaihmisenä nukkumaanmeno venähtää tuonne puoleen yöhön ja vähän päällekin. Suomessa olen tehnyt aamuvuoroja ehkä neljän vuoden aikana yhtä paljon kuin täällä kuukaudessa. Mutta ehkä mä pikkuhiljaa saan jonkun vuorokausirytmin itselleni, minulla ei ole seuraavaan yhdeksään viikkoon yhtään yövuoroa! Miettikääpä sitä ystävät! :)

Töissä menee mukavasti, kiitos kysymästä. Pikkuakat ovat olleet mukavia eikä minkäänlaista kettuilua ole ollut sen toisen viikon jälkeen. Mahtavaa olla välillä aikaa edellä ja osata asioita mikä näille on uutta. Tänään muun muassa oli sellainen tilanne, että osasin tehdä hoitotoimenpiteen mitä kukaan (!!) muu osastolla ei osannut tehdä (paitsi tuo minun suomalainen kolleega). Pieniä ylpeyden aiheita! Kommunikointikin työkavereiden kanssa paranee koko ajan. Välillä huomaan jopa ajattelevani norjaksi pieniä hetkiä töissä ja sitten palaan nopeasti ajatuksissa takaisin suomeen.

Norjalaiset itsessään ovat aika samanlaisia kuin suomalaiset. Small talkataan, mutta mitään syvällisempiä keskusteluita ei käydä tuntemattomien kanssa. Ja jos mistään muusta ei keksi puhuttavaa, niin kaikilla on aina säästä sanottavaa. Huvittavaa. Mutta siis, norjalaiset ovat ehkä enemmän suomalaisten kaltaisia kuin esim. ruotsalaiset tai tanskalaiset. Norjalaiset pitää raskaasta musiikista, grillaamisesta ja juomalasiin harvemmin syljeskellään. Ei norjalaiset kuitenkaan ihan niin uppiniskaisia ole kuin suomalaiset, mutta ei todellakaan niin yltiösosiaalisia kuin ruotsalaiset. Ehkä norja on jossain suomen ja ruotsin välillä. Ja sehän passaa tällaiselle semi-sosiaaliselle ihmiselle. Tykkään ihmisistä (kai mun on pakkokin, enkös mä jossain asiakaspalvelutyössäkin ole?), mutta omaan myös pienen ihmisvihan. Tai siis, kaipaan paljon omaa aikaa ja viihdyn ihan hyvin itsekseni vaikka pari päivää putkeen. Jos en tällasta mahdollisuutta saa, niin alan vihaamaan kaikkea liikkuvaa. Heh.

Mutta vaikkei nämä olekaan mitään yltiösosiaalista porukkaa, niin halauskulttuuri ihmetyttää! Työpaikalla ollaan kuin lasten pippaloissa, halaillaan toisia ja kansliassa nojaillaan toisiin. Itse olen nyt kolme-neljä kertaa joutunut työpaikalla tällaisen toiminnan uhriksi: täysin yllättäen on otettu sivusta tulevaan halausotteeseen (kainalohalaus, onko se oikea termi?) ja koska hyökkäys on tullut niin yllättäen suoraan menevällä käytävällä, niin mihinkä siitä pakenet? Et voi muuta kuin kävellä eteenpäin ja miettiä, että mitähän vitjaa.. Ja nyt sitten sulatellaan näitä traumoja.

Yksi asia minkä ottaisin heti Suomeen on kivunhoito! Tiedän, että moni maallikko näkee punaista esimerkiksi Morphinista ja sen antamisesta läheiselle. Lääkärit usein pelkää määrätä kunnollisia annoksia ja valitettavasti moni potilas joutuu kärsimään kivuista tiedon puutteen vuoksi. Täällä varsinkin syöpäpotilaille ei kainostella antaa kunnon kipulääkkeitä. Myönnän, että hieman jännitti antaa potilaalle kerralla Morphinia 10mg iv. (Potilaalla oli lisäksi kipupumput ja pelit ja rensselit). Mutta täällä ei todellakaan kukaan potilas, varsinkaan terminaalivaiheessaoleva, kärsi kivuista saitaalassa! Täällä on lisäksi palliatiivinen työryhmä, joka pyydetään paikalle kun potilaalle aloitetaan palliatiivinen hoito tai tilanne on muuten vain sellainen, ettei elämä tule olemaan helppoa. Yhdessä tämän työryhmän kanssa mietitään hoitomuodot, kunnon kipulääkitykset ja muut hoitoon vaikuttavat tekijät. Minusta erittäin hyvä juttu ja tämän työryhmän saa konsultoitua mihin yksikköön vain!

En sano, että kivunhoito on Suomessa huonoa. Siinä on vain paljon parantamisen varaa ja moni hoitohenkilökuntaan kuuluva tarvitsisi enemmän tietoa ja rohkeutta! Ja kyllähän omaisetkin usein pelkäävät kipulääkkeitä, voihan niihin jäädä koukkuun...

Kaikesta väsymyksestä huolimatta olo on hyvä. Alkaa pikkuhiljaa kesän vierailuajat lähestymään ja muutamat Suomesta tulevat vierailijat ovat jo lyöneet päivämäärät lukkoon! Jee, ihan mahtavaa saada tänne tuttuja rakkaita ihmisiä, odotan niin innolla niitä päiviä! Ja iski tuossa alkuviikosta pieni Suomi-ikävä, joten sen vuoksi ensiviikon viikonloppuohjelmassa on vierailu Kilpisjärvellä (pe-su) ja suomalaisten elintarvikkeiden hamstraus. Ostin tällä viikolla telttailuja varten rinkan ja makuupussin, mutta nyt tuli niin kova ikävä saunaa, että Kilpisjärvellä meillä on saunallinen majoitus varattuna!

Nyt en uskalla puhua mitään säästä. Viime viikon avautuminen tuotti tulosta ja tällä viikolla ollaan nautittu auringosta ja lämmöstä! Jos sanon jotain "toivottavasti kelit jatkuu hyvänä", niin todennäköisesti alkaa satamaan välittömästi vettä. Ja huomaatteko, hyvin oon oppinut norjalaisten sääkeskustelun! Mun seurassa voi aloittaa keskustelun "onpa komea auringonpaiste tänään" sloganilla, toimii!


Lara katselee laiturilta, että voisiko tuonne mereen hypätä tästä.


 Laivalaituri, Telegrafbukta.


Maanantain lenkki auringon paahteessa, Fjellheisen/Fløya. Korkeus 640m.


Jotenkin outoa kävellä välillä lumihangessa.


Siellä se Tromsø on.


Tromsø.


Ja välillä on kiva kävellä ihan suomalaisissa maisemissa, aina ei jaksa vuoria ja vuonoja!

Kyselkää ja kertokaa, jos haluatte tietää jotain erityistä! Minä yritän vastailla!

Ja ps. Pankkitilit avattiin vajaa kaksi viikkoa sitten ja konttorista kerrottiin avaamiseen menevän aikaa KOLME viikkoa! Eli vielä pitää ainakin viikko odotella... Ei ole norjalaiset nopeimmasta päästä.