Lupailin ekassa postauksessa kertoa työnhakuprosessista lisää ja ajattelin samalla aukaista paperisotaan liittyviä juttuja. Nyt kun täällä sataa mummoja (no ei ihan, mutta äsken tuli kyllä rakeita) taivaalta, niin kerkiää kirjottelemaan. Larakin on vapaapäiväni kunniaksi nypitty ja hitto soikoon, että karvoja lähti!
Meidän piti tehdä autorisointilupahakemus ennen kuin pääsimme hakemaan töitä Norjasta. Autorisasjon vastaa Suomen Valviralta saatua ammatinharjoituslupaa. Ennen hakemuksen täyttämistä tarvitsimme englannin kieliset koulutodistukset (AMK) ja Valviran lupalapun. Onneksi koulusta on saanut todistukset kaksi kielisenä, niin ei tarvinnut käännättää niitä. Valviran paperin vein englannin kääntäjälle ja se valmistuikin parissa päivässä. Valvirasta olisi saanut myös tilattua todistuksen englanniksi maksua vastaan, mutta halusin käännöksen mahdollisimman nopeasti enkä sen takia ottanut Valviraan yhteyttä. Olen ymmärtänyt että Norjan SAK (nykyään Helsedirektoratet) on vähän kuin meidän Valvira ja SAK:n nettosivuilta löysimme hakupaperit ja ohjeet hakemuksen täyttämiseen. Täytimme englanninkielisen hakemuksen ja liitimme hakemukseen suomen- ja englanninkieliset koulutodistukset, Valviran todistukset ja maksukuitin. Muistaakseni luvan hakeminen maksoi reilusti päälle 100€, olisiko lähennellyt jopa 200€.
Laitoimme hakemukset menemään ja sen jälkeen aloin lukemaan netistä (lähinnä facebookista) ihmisten kokemuksia autorisasjonin hakemisesta. Kaikki puhui todistusten oikeaksi todistamisesta ja leimojen hakemisesta sekä maksun maksamista pankissa. Voi hitto, me oltiin tehty just väärin kaikki!! Luin ohjeet läpi varmaan miljoona kertaa ja siellä sanottiin vain, että jokaisessa paperissa pitää olla leima. No, minulla oli todistuksissa koulun laittamat leimat, mutta tottakai olin laittanut kopiot menemään ja papereissa ei kopioinnin jälkeen ollut "tuoreita" leimoja. Ja maksunkin olin maksanut ajattelematta verkkopankissa. Tottakai siinä olisi pitänyt ottaa valuutankurssit huomioon, kun itse muutin NOK -> €. Sitten iski paniikki, tuleeko koko hakemus sellaisenaan takasin ja joudun aloittamaan kaiken alusta ja menetän aikaa? Kyselin asiasta facebookissa ja vastaus oli kaikilta sama: ketuiksi meni ja olisi pitänyt käyttää jokainen paperi maistraatissa tai pankissa jollain virkamiehellä todistuttamassa oikeiksi. Voi kettu!! No, ajattelin kuitenkin odotella mitä sieltä tulee bumerangina takaisin ja kas! Meni muutama päivä ja sain kirjeellä tiedon, että ovat vastaanottaneet hakemuksen ja käsittelyyn menee noin kaksi viikkoa. Siitä viikon päästä sain autorisointiluvan! Jee, olinkin tehnyt kaiken oikein ja maksukin oli mennyt oikein. Ettei kaikki olisi kuitenkaan yhtä hyvin kuin elokuvissa, niin todistuksessa oli väärä syntymäaika. Ei muuta kuin sähköpostia menemään ja he muuttivat syntymäajan oikeaksi. Uutta todistusta en kuitenkaan koskaan saanut, joten minulla ei ole nyt paperitodistusta luvasta. Helsedirektoraatin sivuilta näen kuitenkin rekisteröintitunnuksellani, että lupa on olemassa ja voimassa.
Sitten kun olimme saaneet autorisointiluvat, niin aloitimme työnhaun. Sovin Tromssan yliopistollisen sairaalan (UNN) keuhkoklinikan osastonhoitajan kanssa puhelintyöhaastattelun tiistaille klo 10. Apua! Alkoi armoton ruotsinkielen preppaus ja panikointi. Yritin miettiä mitä työhaastatteluissa yleensä puhutaan, kun ei minun ole koskaan tarvinnut olla työhaastattelussa edes suomenkielellä. Laittelin asioita paperille ylös suomeksi ja ruotsiksi. Olin aikaisemmin tehnyt ruotsinkielisen CV:n ja se oli myös tukena.
No, koitti tiistai ja kello rupesi olemaan Suomen aikaa 11 eli Norjan aikaa 10. Istuin keittiönpöydän ääressä papereideni kanssa ja tuijotin puhelinta. Kello tuli 11.30 ja sitten se olikin 12. Laitoin sähköpostia ja kysyin pitikö meillä olla keskustelu. Sain nopeasti pahoitteluviestin vastaukseksi ja osastonhoitaja ehdotti uutta aikaa klo 16. Ok, sopii. Huh, pitää aloittaa psyykkaus uudestaan. Taas menin pöydän ääreen istumaan ja tuijottamaan puhelinta, mutta soittoa ei kuulunut taaskaan. Ajattelin jo, että se oli tässä. Minä en ala! Seuraavana päivänä sain sähköpostia ja taas pahoittelut. Minulle ei oikein auennut miksi hän ei soittanut, mutta hän ehdotti uutta aikaa klo 16 jälkeen sinä päivänä. Ok, norjalaiset ovat näköjään tällaisia. Ei auttanut muuta kuin suostua. Samaan aikaan ystäväni oli käynyt puhelinkeskustelun samaisen osastonhoitajan kanssa ja varoitti minua siitä, että hän puhui norjaa ja hitonmoista kyytiä puhuikin. Voi hitto, psyykkaan itteni hengiltä kolmannen kerran ja minun pitäisi ymmärtää norjaa jo nyt!! Sovittiin ystäväni kanssa, että illalla työhaastattelujen kunniaksi lähdetään hakemaan syötävää, pikkusen skumppaa ja vähän valkoviiniä. Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta!
No, kello tuli klo 17 suomen aikaa ja istuin taas paperit ojossa pöydän ääressä ja tuijotin puhelinta. Olin sanonut kaikille, että minulle EI saa soittaa siihen aikaan, ettei mikään mene pieleen. Huh, sydän hakkasi tuhatta ja sataa, hirveä paniikki. Mikä on ruotsiksi työkokemus? Tai ilmaeristys? Tai valvontahuone? Apua!
Mutta, tuliko yllätyksenä ettei sitä puhelua tullut? Kello rupesi olemaan jo lähempänä klo 19 ja ketutuskäyrä noususuunnassa. Laitoin ystävälleni viestiä, että nyt riitti ja mennään hakemaan ruokaa. Mulle oli tehty nyt kolme kertaa oharit!! Skumppaa en halunnut, koska ei ollut voittajafiilis. Käytiin hakemassa Hanko sushista syötävää ja pullo valkkaria ja tulimme minun luokse syömään. Seuraavana päivänä oli vapaapäivä, niin pystyi hyvällä omallatunnolla kiskaisemaan pari lasia valkkaria. Juuri kun olin saanut viimeisen tilkan juotua, puhelin soi. Kello oli suomen aikaa jotain 22 ja puhelinnumeron suuntanumero oli +47. Ei ole todellista, se on Norjasta ja minä olen pienessä humalassa!! Missä mun kaikki preppauspaperit on?? Mä olen juonut viiniä!! Vastasin ja luurin toisessa päässä esittäytyi melko rempseän oloinen norjalainen nainen. Hän puhui hirveällä temmolla norjaa ja minä vastailin parhaani mukaan ruotsiksi. Muutaman kerran pyysin häntä puhumaan hitaammin, koska en osaa norjaa enkä kunnolla ruotsiakaan, mutta hän muisti hidastaa aina vain hetkeksi. Puhelu kesti 25 minuuttia ja siinä ajassa hän kyseli minun työkokemuksestani ja sen hetkisestä työpaikastani. Lisäksi hän kertoi heidän osaston toiminnasta. Herranen aika, minähän ymmärsinkin jotain ja osasin vastailla kysymyksiin! Toki pari kertaa piti pyytää kysymään uudestaan, koska en saanut puheesta selvää. Puhelu loppui ja mietin, että mitähän hittoa oli juuri tapahtunut. Preppauspapereita en muistanut vilkaistakaan, mutta ei siinä olisi kyllä ehtinytkään papereita lukemaan. Seuraavana päivänä tuli viesti, missä kiitettiin mukavasta keskustelusta ja hän kertoi toivovansa näkevän meidät kesällä töissä heillä. Samalla minulle selvisi, ettei hän ollutkaan osastonhoitaja vaan ylihoitaja. Just, olin sitten työhaastattelussa humalassa ylihoitajan kanssa. Miten meni omasta mielestä?
Sitten saimmekin viestiä oikeasti osastonhoitajalta ja hän toivotti meidät tervetulleiksi UNN:lle töihin. Saimme sairaalan kautta vuokra-asunnon ja voisimme alkaa suunnittelemaan muuttoa. Aluksi puhuimne, että olisi kiva saada esimerkiksi 3 kuukauden työsopimus 100% työajalla ja luulimmekin että sellainen meille tulee. Kun saimme työsopimuksen sähköpostiin, niin se olikin vuodeksi. Mahtavaa!!
Tähän prosessiin kului aikaa ehkä 3 kuukautta. Joulukuun alussa laitettiin autorisointihakemus, tammikuun alussa oli työhaastattelu ja helmikuun lopussa muistaakseni saimme varmistuksen työpaikasta. Maaliskuussa irtisanoin itseni suullisesti sen hetkisestä työpaikastani. Jos mietit, että haluat töihin Norjaan, niin neuvon aloittamaan ajoissa hakuprosessin. Yleensä autorisointilupaan menee enemmän kuulemma aikaa, meille tuli poikkeuksellisen nopeasti. Yleensä loppukevät ja alkusyksy ovat ruuhkaisimpia aikoja.
Ennen Norjaan muuttoa käännätin kaikki työtodistukseni englanniksi ja lähetin ne kokemuslisiä varten sairaalalle. Alan olemaan sen verran vanha jo, että kokemuslisät alkavat paukkua ;)
