Olen kuullut tässä matkan varrella monesta suusta lauseen "Kai sä perustat blogin mihin kirjoitat kuulumisia ja otat kuvia?". Tätä ajatusta on tullut sulateltua ja vaikka en mikään sanaseppo olekaan, niin päätin perustaa vähän päiväkirjatyylisen blogin. En omista edes tietokonetta, mutta onnistuu tämä näköjään ilmankin.
Päätimme yhdessä työkaverini kanssa viime syksynä (olisiko ollut lokakuun loppua) 2015, että haemme Pohjois-Norjasta töitä ja muutamme sinne. Kahlasin blogeja ja etsin tietoa siitä, mitä pitää tehdä ja miten saada töitä suomalaisena sairaanhoitajana Norjasta. Olen keskustellut aikaisemmin yhden työkaverini kanssa, joka on ollut Pohjois-Norjassa töissä myöskin ja sainkin häneltä hyviä vinkkejä siitä mistä aloittaa.
Huomasimme netistä erään vuokrafirman, joka haki sairaanhoitajia ympäri Norjaa kesäsijaisuuksiin. Teimme hakemukset ja parin päivän päästä meillä olikin puhelimitse haastattelu. Sovittiin firman kanssa, että teemme autorisointihakemuksen (autorisasjon) ensin ja he ottavat sen jälkeen uudelleen yhteyttä. Joulukuun alussa laitoin autorisointihakemuksen Norjaan menemään ja sain heti joulun jälkeen myöhäisenä joululahjana tiedon autorisointiluvan saamisesta. Jee, nyt voin virallisesti tehdä sairaanhoitajan töitä Norjassa!!
Sain kuulla, että Facebookissa on ryhmä, joka on tarkoitettu Norjan suomalaisille sairaanhoitajille. Laitoin sinne tuhat ja yksi kysymystä työnhakuun ja ihmisten kokemuksiin liittyen. Tässä vaiheessa tiesimme jo, että tulemme hakemaan töitä Tromssasta. Ryhmästä saimme hyviä vinkkejä ja moni ehdotti vuokrafirmojen unohtamista ja meitä tsempattiin ottamaan yhteyttä suoraan Tromssan yliopistolliseen sairaalaan. Piti vain miettiä mille osastolle haluaisin töihin. Olin varma, että haluan vuodeosastolle kielitaidon vuoksi, vaikka vuodeosastotyö ei ole ehkä se minun unelmien täyttymys. Keuhkot ovat minun vahva osa-alue, joten päätin hakea töitä keuhkosairauksien osastolta. Saimme osastonhoitajien yhteystietoja yhdeltä sairaanhoitajalta, johon olimme tutustuneet Facebookin ryhmän kautta ja rustasin hänelle sähköpostiviestin johon liitin ruotsin kielisen CV:ni.
Tässä vaiheessa en edes tajunnut mitä tapahtuu ja luulen ettei perheenikään ymmärtänyt, että olen oikeasti tekemässä jotain tällaista. Olen monet kerrat uhannut lähteä ties mihin suuntaan ja ainakin siskoni on ollut jo immuuni näille minun ehdotuksille. Muistan siskoni reaktion, kun kerroin hakevani töitä Norjasta ennen kun olin ottanut edes vuokrafirmaan yhteyttä, Hän oli kuullut nuo sanat niin monta kertaa jo, ettei osannut arvata että tällä kertaa olenkin tosissani. Ehkä olisi ollut helpompi vain muuttaa sinne Kuopioon, niin kuin olen joskus uhannut :)
Jatkan myöhemmin työnhakutaipaleen tarinointia. Ja tarinointia siinä riittääkin... :)
