Yövuorokoomailua!

Yövuorojen välissä pää lyö yleensä ihan tyhjää ja sitä yrittää saada käyntiin ennen seuraavaan yövuoroon menoa. Hyvä yrittää saada aivoja käyntiin kirjoittamalla ja toki kahvia kiskomalla.

Kirjoittaminen tuntuu nyt jotenkin hankalalta, elämä täällä ei ole enää niin uutta ja ihmeellistä että jaksaisi hämmästellä joka päivä. Mutta, ehkä voin kirjoittaa vain pienesti kuulumiset. 

Reilun viikon päästä keskiviikkoiltana auto starttaa kohti Keski-Suomea ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin ollaan perillä torstaina aamupäivästä. Matkaan saa varata aikaa ainakin 13 tuntia ja enemmän jos yöllä keli on huono. Kilpisjärvellä oli kyllä pari päivää sitten niin lämmintä, että tuskin lumi sataa vielä ensi viikolla. Mutta tiedä näitä. Aamuvuoron jälkeen olisi suunnitelmissa käyttää koirat kunnon lenkillä ja ottaa itse pienet unet ennen matkaa. 

Käytiin Kilpisjärvellä, sain talvirenkaat matkahuollon kautta sinne. Nopea palvelu, renkaat matkasi vuorokaudessa Jyväskylästä Kilppariin ja hintaakin tuli vain n. 50€ neljälle renkaalle. Iso kiitos äitille ja iskälle, kun touhusivat minulle tuliterät renkaat! Nyt on ehkä jotain saumoja päästä täällä mäkiä talvella ylös ilman nelivetoa. Kilpisjärvellä kävimme hotelli Tundreassa viettämässä sesongin lopettajaisia. Se on kyllä suosittelemisen arvoinen paikka, hyvää ruokaa ja hyvä palvelu. Ja mikä parasta, siellä häärii minun nuoruuden kavereita ja niitä on ollut ihan mahtava nähdä! 

Kilpparilla käytiin Salmivaaralla kävelemässä, se on pieni nyppylä ihan ytimen vieressä. Makeet maisemat, vaikka me saatiin taas pilvinen päivä.

Salmivaaran "huipulta"

Salmivaara, etsi kuvasta snautseri ;)

Oli hauska, Kilpisjärvellä oli tosi pilvistä ja Salmivaaralta näki, että Norjassa paistaa aurinko. Lähdimme ajamaan kohti kotia ja aika tarkasti Suomen ja Norjan rajalla alkoi paistamaan aurinko niin kirkkaasti että piti kaivaa aurinkolasit esiin. 

Voiko tuon selkeämpää auringon rajaa ollakaan?

Ruoho on joskus vaan vihreämpää aidan toisella puolella. Tämä on lähes välittömästi rajan ylityksen jälkeen otettu kuva. 

Ai niin, mennessä tullissa halusivat kurkata peräkonttiin. Käytiin näyttämässä koirien passit ja he tulivat tekemään pistotarkastuksen. Tarkistivat, että rodut täsmää (ihan kuin he oikeasti olisivat tienneet) ja katsoivat sirut lukulaitteella. Mä kyllä vähän luulen, että kahdella nuorella tullimiehellä oli vaan tylsää, ei noiden sirujen lukemiseen kahta miestä olisi tarvittu.

Olen mennyt Kilpisjärvi-Tromsø väliä nyt muutamia kertoja ja joka kerta oon ihan fiiliksissä. Okei, sitä muuttokertaa ei lasketa, sillon olin ihan kauhuissani! Mutta, onko mitään täydellisempää kuin aurinkoinen pilvetön keli, mielettömät ruskan värit (keltaista, oranssia, punaista, viininpunaista ja vihreää sekaisin), järjettömän hienot vuoret ja peilityyni meri! Siinä sitten ajelet autolla kohti kotia ja kuuntelet hyvää musiikkia. Sitä tunnetta on niin vaikea kuvata, haluaisin että jokainen pääsisi kokemaan sen! Toki, ei se ehkä muista tunnu siltä miltä musta tuntuu. Sitä alkaa ymmärtämään, miten hienoa ajanjaksoa saa elää tällä hetkellä. Talvella se matto vedetään mun jalkojen alta, mutta antakaa mun vielä vähän aikaa leijua!

Edellisestä "fjellturista" eli vuorivaelluksesta on jo vähän aikaa ja piti korjata tilanne. Lähdin Laran kanssa mun suosikkipaikkaan Ersfjordenille ja lähdettiin kiipeemään kohti 800m korkeaa Burenia. Matka oli todellakin kivikkoinen ja ajoittain märkä. Välillä sai ottaa maasta tukea, että pääsi etenemään ja Lara ei ihan joka paikasta päässyt hyppäämään ylöspäin saati alastullessa alaspäin. Edettiin 600m asti ja siitä eteneminen muuttui vielä haastavammaksi että totesin huipun jäävän tällä kertaa haaveeksi Laran kanssa. Siellä oli sellaisia kohtia, että piti pitää Lara hihnassa jos sen tassu lipeää, niin Lara tippuu alaspäin vain hihnan verran. Alaspäin tultaessa tietenkin pyöräytin nilkkani, mutta kyllä sillä alas pääsi. Yövuorossa alkoi sitten kenkä puristamaan ja olihan tuo turvonnut mukavasti. Kylmä, koho, kompressio ja lepo muutaman päivän niin johan tulee kuntoon. Ensi viikolla saadaan vieraita taas Suomesta ja voi vitsi kuin oon innoissani! Pitää parannella nilkka juhlakuntoon!

Ensimmäistä etappia kohti, tavoite löytyy jostain tuon takaa.

Burenin "juurelta" katsottuna. Olisikohan tuossa 500m korkeutta 

Matka oli kivinen.

Ersfjorden!

Pakollinen "Larakin oli mukana"

Lara oli välillä vähän nopeempi kiipeilijä.

Välillä noustiin kallion seinämän vierestä, tässä sai olla tarkkana mihin jalan asettaa. Mutta aina on aikaa katsella vähän maisemia!

Ihan hyvinhän mä heräsin tässä kirjotellessa, kooma alkaa väistymään ja voi lähteä viimeiseen yövuoroon. Kolme yövuoroa (loppuu siis huomenna maanantaiaamuna) ja tiistaina iltavuoroon! Kaksi iltavuoroa ja aamuvuoro yövuorojen jälkeen, ei menisi Suomessa ihan tuosta noin läpi. Mutta, nuorena jaksaa! ;)