Suomi-Norja-Ruotsi

Näin vain kuukausi norjan suomalaisena on vierähtänyt. Vastahan mä pakkasin tavaroita autoon!? Aika on mennyt kyllä supernopeasti. Tiesin jo etukäteen tämän kesän olevan rankka ja kyllähän tämä ensimmäinen kuukausi on sen näyttänyt. Koko ajan väsyttää! Sillä ei ole tietenkään mitään tekemistä asian kanssa, että olen tehnyt pääasiassa aamuvuoroja ja iltaihmisenä nukkumaanmeno venähtää tuonne puoleen yöhön ja vähän päällekin. Suomessa olen tehnyt aamuvuoroja ehkä neljän vuoden aikana yhtä paljon kuin täällä kuukaudessa. Mutta ehkä mä pikkuhiljaa saan jonkun vuorokausirytmin itselleni, minulla ei ole seuraavaan yhdeksään viikkoon yhtään yövuoroa! Miettikääpä sitä ystävät! :)

Töissä menee mukavasti, kiitos kysymästä. Pikkuakat ovat olleet mukavia eikä minkäänlaista kettuilua ole ollut sen toisen viikon jälkeen. Mahtavaa olla välillä aikaa edellä ja osata asioita mikä näille on uutta. Tänään muun muassa oli sellainen tilanne, että osasin tehdä hoitotoimenpiteen mitä kukaan (!!) muu osastolla ei osannut tehdä (paitsi tuo minun suomalainen kolleega). Pieniä ylpeyden aiheita! Kommunikointikin työkavereiden kanssa paranee koko ajan. Välillä huomaan jopa ajattelevani norjaksi pieniä hetkiä töissä ja sitten palaan nopeasti ajatuksissa takaisin suomeen.

Norjalaiset itsessään ovat aika samanlaisia kuin suomalaiset. Small talkataan, mutta mitään syvällisempiä keskusteluita ei käydä tuntemattomien kanssa. Ja jos mistään muusta ei keksi puhuttavaa, niin kaikilla on aina säästä sanottavaa. Huvittavaa. Mutta siis, norjalaiset ovat ehkä enemmän suomalaisten kaltaisia kuin esim. ruotsalaiset tai tanskalaiset. Norjalaiset pitää raskaasta musiikista, grillaamisesta ja juomalasiin harvemmin syljeskellään. Ei norjalaiset kuitenkaan ihan niin uppiniskaisia ole kuin suomalaiset, mutta ei todellakaan niin yltiösosiaalisia kuin ruotsalaiset. Ehkä norja on jossain suomen ja ruotsin välillä. Ja sehän passaa tällaiselle semi-sosiaaliselle ihmiselle. Tykkään ihmisistä (kai mun on pakkokin, enkös mä jossain asiakaspalvelutyössäkin ole?), mutta omaan myös pienen ihmisvihan. Tai siis, kaipaan paljon omaa aikaa ja viihdyn ihan hyvin itsekseni vaikka pari päivää putkeen. Jos en tällasta mahdollisuutta saa, niin alan vihaamaan kaikkea liikkuvaa. Heh.

Mutta vaikkei nämä olekaan mitään yltiösosiaalista porukkaa, niin halauskulttuuri ihmetyttää! Työpaikalla ollaan kuin lasten pippaloissa, halaillaan toisia ja kansliassa nojaillaan toisiin. Itse olen nyt kolme-neljä kertaa joutunut työpaikalla tällaisen toiminnan uhriksi: täysin yllättäen on otettu sivusta tulevaan halausotteeseen (kainalohalaus, onko se oikea termi?) ja koska hyökkäys on tullut niin yllättäen suoraan menevällä käytävällä, niin mihinkä siitä pakenet? Et voi muuta kuin kävellä eteenpäin ja miettiä, että mitähän vitjaa.. Ja nyt sitten sulatellaan näitä traumoja.

Yksi asia minkä ottaisin heti Suomeen on kivunhoito! Tiedän, että moni maallikko näkee punaista esimerkiksi Morphinista ja sen antamisesta läheiselle. Lääkärit usein pelkää määrätä kunnollisia annoksia ja valitettavasti moni potilas joutuu kärsimään kivuista tiedon puutteen vuoksi. Täällä varsinkin syöpäpotilaille ei kainostella antaa kunnon kipulääkkeitä. Myönnän, että hieman jännitti antaa potilaalle kerralla Morphinia 10mg iv. (Potilaalla oli lisäksi kipupumput ja pelit ja rensselit). Mutta täällä ei todellakaan kukaan potilas, varsinkaan terminaalivaiheessaoleva, kärsi kivuista saitaalassa! Täällä on lisäksi palliatiivinen työryhmä, joka pyydetään paikalle kun potilaalle aloitetaan palliatiivinen hoito tai tilanne on muuten vain sellainen, ettei elämä tule olemaan helppoa. Yhdessä tämän työryhmän kanssa mietitään hoitomuodot, kunnon kipulääkitykset ja muut hoitoon vaikuttavat tekijät. Minusta erittäin hyvä juttu ja tämän työryhmän saa konsultoitua mihin yksikköön vain!

En sano, että kivunhoito on Suomessa huonoa. Siinä on vain paljon parantamisen varaa ja moni hoitohenkilökuntaan kuuluva tarvitsisi enemmän tietoa ja rohkeutta! Ja kyllähän omaisetkin usein pelkäävät kipulääkkeitä, voihan niihin jäädä koukkuun...

Kaikesta väsymyksestä huolimatta olo on hyvä. Alkaa pikkuhiljaa kesän vierailuajat lähestymään ja muutamat Suomesta tulevat vierailijat ovat jo lyöneet päivämäärät lukkoon! Jee, ihan mahtavaa saada tänne tuttuja rakkaita ihmisiä, odotan niin innolla niitä päiviä! Ja iski tuossa alkuviikosta pieni Suomi-ikävä, joten sen vuoksi ensiviikon viikonloppuohjelmassa on vierailu Kilpisjärvellä (pe-su) ja suomalaisten elintarvikkeiden hamstraus. Ostin tällä viikolla telttailuja varten rinkan ja makuupussin, mutta nyt tuli niin kova ikävä saunaa, että Kilpisjärvellä meillä on saunallinen majoitus varattuna!

Nyt en uskalla puhua mitään säästä. Viime viikon avautuminen tuotti tulosta ja tällä viikolla ollaan nautittu auringosta ja lämmöstä! Jos sanon jotain "toivottavasti kelit jatkuu hyvänä", niin todennäköisesti alkaa satamaan välittömästi vettä. Ja huomaatteko, hyvin oon oppinut norjalaisten sääkeskustelun! Mun seurassa voi aloittaa keskustelun "onpa komea auringonpaiste tänään" sloganilla, toimii!

Lara katselee laiturilta, että voisiko tuonne mereen hypätä tästä.

 Laivalaituri, Telegrafbukta.

Maanantain lenkki auringon paahteessa, Fjellheisen/Fløya. Korkeus 640m.

Jotenkin outoa kävellä välillä lumihangessa.

Siellä se Tromsø on.

Tromsø.

Ja välillä on kiva kävellä ihan suomalaisissa maisemissa, aina ei jaksa vuoria ja vuonoja!

Kyselkää ja kertokaa, jos haluatte tietää jotain erityistä! Minä yritän vastailla!

Ja ps. Pankkitilit avattiin vajaa kaksi viikkoa sitten ja konttorista kerrottiin avaamiseen menevän aikaa KOLME viikkoa! Eli vielä pitää ainakin viikko odotella... Ei ole norjalaiset nopeimmasta päästä.