tiistai 21. kesäkuuta 2016

Tredje uke

Kolmas viikko eli tredje uke.

Taas on yksi viikko vierähtänyt. Viime viikko olikin melko täysi työviikko yhdellä vapaapäivällä ja huomenna on taas vain yksi vapaa. Ensi viikonloppu on onneksi vapaa, muutoin on aika tiukkaa työvuorolistaa mentykin. Viime viikolla oli yö- aamu- ja iltavuoroa ja viikonloppukin meni töissä. Perjantaina oli tosin kaverin syntymäpäiväjuhlat ja lauantaina menin vasta iltavuoroon. Oli mahtavaa tavata muita suomalaisia ja tulihan juhlissa nähtyä vähän norjalaista juhlimiskulttuuriakin...

Toissaviikolla olin aika turhautunut tai lähinnä sen yhden päivän takia. Nyt on ollut ihan toisenlainen fiilis töissä. Perehdytysaika on ollut ruhtinaallinen, olen ollut nyt vajaa 3 viikkoa töissä ja saan vieläkin olla toisen hoitajan kanssa. Viikonloppu meni niin että hoidin potilaat pääasiassa itse ja kysyin apua kun sitä tarvitsin. Norjankieli paranee koko ajan, potilaat ymmärtävät minua ja minä niitä. Olen kirjannut norjaksi (sanakirja on toki koko ajan hollilla) ja työkavereiden kanssa tulee juteltua koko ajan enemmän. Tuolla on myös hyviä tyyppejä töissä niin kuin esimerkiksi mennyt viikko on osoittanut. Silloin kun on mukavia työkavereita, niin työkin sujuu paremmin. Ollaan aika kansainvälinen osasto, tuolla on porukkaa Norjasta, Saksasta, Ruotsista, Suomesta, Tanskasta, Yhdysvalloista ja unohtuikohan joku?

Ihanaa tehdä vihdoin töitä myös käsillä! Suomessa hoitajat eivät ota valtimoverikaasunäytteitä, se on pääasiassa lääkäreiden hommaa. Täällä taas se on nimenomaan hoitajien hommaa ja siihen koulutetaan sairaanhoitajat. Eilen pääsin ottamaan ensimmäisen valtimonäytteen ja se onnistui kertaheitolla! Ja tänään otinkin näytteitä muutaman lisää. Olen saanut myös ihmetteleviä katseita kun olen sännännyt laittamaan potilaille vihreitä kanyyleja ihan innoissani. Nämä kun tykkää laittaa potilaille vain pieniä sinisiä kanyyleja. Jos jotain osaan, niin tipanlaiton! Kielitaidon puutteen takia on ollut vähän idioottiolo monta viikkoa, niin tuntuu pitkästä aikaa hyvältä näyttää omaa osaamistaan edes tuollaisilla pienillä jutuilla.

Eilen meinasi mennä pää sekaisin, kun minulla oli englanninkielinen potilas. Samassa potilashuoneessa juttelin kolmen potilaan kanssa norjaa, yhden kanssa englantia ja itse ajattelin kaiken suomeksi. Sitten piti kääntää englanninkielisen potilaan asiat norjaksi toiselle hoitajalle. Harvemmin Suomessa olin riemuissani englanninkielisestä potilaasta, nyt se tuntui mukavalta! Tuolla kaikki halusi välttää englannin puhumista, luulin että norjalaiset osaa sitä hyvin..

Viime viikolla ei tullut käytyä kuin ihan "lähimaastoissa". Ersfjorden on 15km päässä kotoa ja siellä kävin lenkillä kahtena päivänä. Toisella kerralla valloitettiin ensimmäinen vuori, sattui vielä hyvä kelikin kohdalle. Tuo paikka on aivan mahtava, maisemat on niin huikeat että siellä voisi vain istua ja tuijottaa merta. Nähtiin tosin poroja joten Lara joutui olemaan suurimman osan lenkistä kiinni. Täällä ei muutenkaan ole sopivaa pitää koiria irti luonnossa, saattaa napsahtaa jopa sakkoa jos väärässä paikassa päästää koiran irti.

Kolme viikkoa sitten käytiin verovirastossa (Skattetaaten) laittamassa norjalaiset ID-numerot alulle. Norjalaiseen tapaan tähän toimitukseen meni kolme viikkoa ja tänään kirje napsahti postilaatikkoon. Mulla on nyt norjalainen henkilötunnus!! Huomenna marssin pankkiin ja pääsen avaamaan tilin. Elämä helpottuu kyllä kummasti, kun sai tuon numeron. Ilman ID-numeroa täällä ei saa esim. puhelinliittymää, pankkitiliä, sähkösopimusta ja listaa voisi vielä jatkaa pidemmästi. Minä vaihdoin lähtiessä Soneran liittymän, niillä kun on saman hintaiset puhelut pohjoismaissa ja 4G netti. En olisi jaksanut olla ilman puhelinliittymää yli kolmea viikkoa.

Hah, meinasin tikahtua yhtenä päivänä kun tajusin millaisia norjalaiset ovat. Keski-suomalaisena tallaajana olen tottunut saamaan suoriin kysymyksiin suorat vastaukset. Olen huomannut töissä monet kerrat, että kun kysyn kysymyksen (mihin odotan saavani vastaukseksi "kyllä" tai "ei") niin kyllä jää savolaiset kakkoseksi! Ja savolaisissa on se hyvä puoli, että ne puhuu hitaasti, norjalaiset eivät!"Tuleeko uudet työvuorolistat tällä viikolla?" "No periaatteessa voisi tulla, jos loppuviikon sää on hyvä ja tietokone toimii ja tulostimessa on mustetta. Ehkä voisin juoda kahvit ennen kuin teen listat valmiiksi, tai käyn ehkä juoksemassa 500km vuorilla ja jos sen jälkeen minulla ei ole muuta tekemistä niin voisin tehdä listat. Tai jos ensi viikolla olisi vielä parempi sää ja tuulet puhaltaisivat sopivasti lännestä, niin listat voisi tehdä silloin. Ehkä teen, ehkä en. En ole vielä päättänyt, katsotaan nyt ehkä kuitenkin viikonlopun yli". Jep jep! Ajattelin etsiä google kääntäjästä valmiin lauseen tulevaisuuden varalle: Sano nyt saatana suoraan!! (Anteeksi kielenkäyttöni, oli ihan pakko!)

Jotta tämä ei menisi ihan pelkästään norjalaisten mollaamiseksi, niin laitetaan taas muutama kuva Norjan maisemista. Toistan ehkä itseäni, seassa on vähän Senjaa ja Ersfjordia, mistä olen laittanutkin kuvia jo tänne. Mutta kun ne ovat vaan niin hienoja maisemia!! Tällä viikolla on juhannus, pakko myöntää että ikävöin vähän Suomen kesää ja ihmisiä. Vaikka aika on mennyt sairasta vauhtia eikä varsinaista koti-ikävää olekaan, niin onhan mulla ihmisiä ikävä!!

 Lauttamatka Botnhamnista Brensholmeniin, matkalka Senjalle. Avensis pääsi vähän keinumaan :)

 Ersfjordenilla vuoren huipulla, Lara pitää vahtia.
 Ersfjorden
 Senjan saari
 Senjan serpentiiniteitä, tuosta kohdasta ei oikein hahmota minkälaista serpentiiniä tie oli
Senjan pikkutunneleita. Tässä tunnelissa oli kuitenkin valot katossa ja asfaltti. Yksi tunneli oli hiekkatietä ja pilkkopimeä! Kapeita nuo ovat, mutta tunnelissa on yleensä levikkeitä missä mahtuu ohittamaan.
Yötön yö Tromsøssa. Kl 02 parvekkeen näkymä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti