sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Sataisko vähän vettä?

Keli on kuin morsian, koirankeli ja mitä näitä nyt on... Suomessa ilmeisesti nautitaan helteistä ja juhannussaunasta on päässyt uimaan ja paistattelemaan päivää. Tervetuloa Pohjois-Norjaan, täällä saa kaivaa vain lämpöisempää paitaa kaapista ja ripustella ulkovaatteita kuivumaan. Vettä on tullut nyt kolme viikkoa melkein yhtä soittoa. Välissä on saattanut olla yksittäisiä poutapäiviä, mutta ei niitä edes muista. Sisälläkin on koko ajan niin kosteaa, että pyöräilyvaatteet saa vetää melkeinpä kosteina päälle. Alkaa tällaista positiivaria ottamaan pannuun nämä kelit! Että ottakaa te vain Suomessa aurinkoa, saatte vielä melanooman!

Töissä ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä, honeymoon on nyt ohi ja tämä viikko on menty omillaan. Kivaa tehdä töitä "yksin", saa priorisoida itse tekemiset ja ajatella omilla aivoilla. Potilailta on tullut hyvää palautetta, ovat olleet tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Työkaverit ovat myös tsempanneet ja minun mielestä ihan normityöstä on tullut erikoiskiitosta (?!!). Kiva huomata, että työmaalla pärjää ja pystyy ottamaan vastuuta itse jo, vaikka kielen kanssa on tekemistä. Puhelimessa puhumista en pelkää enää (ainakaan kovin paljoa) ja sitä pystyy jo soittamaan puheluita ja ymmärtää myös mitä langan toisessa päässä sanotaan.

En ole vielä keksinyt mikä tuosta sairaalasta tekee yliopistollisen. Tai lähinnä, mikä tuon osaston rooli yliopistollisessa sairaalassa on. Hoitoajat ovat pitkiä, potilaat saattavat odottaa sairaala- tai muuta jatkohoitopaikkaa useita viikkoja. Jos potilas sanoo etten halua mennä tiettyyn sairaalaan jatkohoitoon, niin hänet hoidetaan meillä niin pitkään että on kotikuntoinen. Tutkimuksiin pääsy kestää, hoitojen aloitukset venyvät. Hyvänä esimerkkinä lonkkakipuinen potilas, jonka lonkka kuvattiin kaksi vuorokautta osastolle saapumisen jälkeen ja todettu murtuma leikattiin neljännen päivän kohdalla. Asioita jahkaillaan ja mietitään ja pohditaan... En ole vielä kunnolla päässyt kärryille kotiutusasioista, täällä pidetään sellaisia yhteistyöpalavereita, joissa mietitään jatkohoidon tarvetta, tarvitseeko potilas "sykehjem" paikan vai riittääkö kotihoito. Suomessahan tällaiset palaverit pidetään perusterveydenhuollossa, ei erikoissairaanhoidossa. Lisäksi pitää miettiä siirtyykö potilas bussilla, taksilla, laivalla, lentokoneella vai tarvitaanko sekä lauttaa ja lentokyytiä vai kenties ambulanssilentokonetta. Samanlaista perusterveydenhuoltoa täällä ei ole kuin Suomessa. Äki tk:n jonotusajat ovat vielä pieniä verrattuna näihin jonotusaikoihin täällä!

Yksi asia mietityttää kyllä päivittäin, nimittäin siivoustaso. Täällä sairaalassa käy siivoojat siivoamassa vessat ja lattiapinnat luutulla. Kukaan ei putsaa esimerkiksi kansliassa pöytätasoja ja tietokoneen näppiksiä. Kun potilas lähtee, niin hoitajat putsaa sängyt ja potilaspöydät. Voitte vain kuvitella miten hyvällä ammattitaidolla siivous siis hoidetaan. Kyllähän minä siivota osaan, mutta kun kaiken muun homman keskellä käydään pikkuisen huitaisemassa rätillä sängyn pintaa, niin eihän se laatu ole priimaa. Ja Suomessa on kuitenkin tottunut aika hyvään siivoustasoon sairaalassa.


Pienenpieni eräjorma minussa nostaa päätään, juhannus tuli vietettyä niin korvessa ettei puhelimessa ollut edes kenttää (saati, että olisi nettiin päässyt) ja nuotion puut kerättiin mistä satuttiin löytämään. En ole ikinä retkeillyt, mutta ajattelin lähteä kyllä makuupussi ja rinkkaostoksille! Voiko mikään olla hienompaa kuin luonnossa nuotiolla grillailu ilman puhelimen piippausta ja mitään hälinää? No joo, ettei tuo nyt niin ruusuiselta kuulosta, niin patkoidessa satoi vettä ja rannalla tuuli aika vilpoisasti. Aurinko olis ollut jees... Ja vielä en niin eräjorma ollut, että olisin yön teltassa viettänyt. Koirien kanssa patikoitiin aamuyöstä kotsaan nukkumaan. Mutta ensi kerralla sitten.

 Joka paikasta löytyy näitä pikkupuroja, joissa virtaa juomakelpoinen vesi.
 Juhannuksen leiripaikka, Skarsfjord.
 Hieman erilaisemmat juhannuksen maisemat kuin mihin olen tottunut. Kuva taitaa olla otettu kl 02.
Juhannuskokko.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti