sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Avautumista ja kuvasatoa

Taas yksi viikko pulkassa, nyt varsin raskas työviikko viime viikkoon verrattuna. Työrupeama alkoi maanantaina iltavuorolla ja jatkui neljällä aamuvuorolla. Olinkin suurena yllätyksenä koko viikon "tiiminjohtajan" matkassa ja perehdyin niihin tehtäviin. Tuolla on siis jaettu osasto kolmeen tiimiin: osaston varsinaiset potilaat kahdella tiimillä ja sytostaattipotilaat kolmannella tiimillä. Osaston potilaiden tiimeillä on molemmilla tiiminjohtajat, jotka vastaavat oman tiimin potilaiden lääkkeistä, lääkärinkierroista, tutkimusten tilaamisista, kotiutusasioista jne. Tiimin muut hoitajat huolehtivat potilaiden perushoidollisista asioista. Tiiminjohtaja on aina sairaanhoitaja, mutta yleensä tiimiin kuuluu perushoitajia lisäksi. Aamuvuorossa on yleensä tiiminjohtaja, sairaanhoitaja ja kaksi perushoitajaa per tiimi (paitsi sytostaattitiimissä, siellä on ihan omat systeemit mistä minä en tiedä hölkäsen pöläystäkään). Potilaita on n. 8 per tiimi, joten ihan hirveän montaa potilasta ei tule hoitajaa kohden.

Alkuviikko meni aikalailla käytänteisiin tutustuessa ja ihmetellessä. Yövuoro jakaa koko seuraavan päivän lääkkeet valmiiksi (myös huumelääkkeet!!) ja tiiminjohtajat käyvät jakamassa ne potilaille. Joka vuorossa laitetaan aina seuraavan vuoron antibiootit valmiiksi seinälle roikkumaan. Tippaletkuissa on erillinen letkunpätkä, mihin yhdistetään antibioottipullo. Tippaletkut letkutetaan valmiiksi, mutta pullo vain lävistetään. Lääkeainetta ei siis liuoteta, sen tekee vasta se joka käy antamassa lääkkeen. Minusta melko outo käytäntö ja onkohan tuo kaiken aseptiikkasääntöjen mukaistakaan...

Kerroin jossain postauksessa siitä CVK:n (keskuslaskimokatetri, joka menee kaulalta keskuslaskimoa pitkin suoraan sydämeen) steriilistä puhdistamisesta. No, minä annoin potilaalle antibiootin CVK:n kautta. Ensin minua neuvottiin aspiroimaan (eli vetämään ruiskulla katetrista verta) ja siten varmistamaan, että katetri on varmasti paikalla. Tämä oli minulle ihan uutta, meillä kun ei Suomessa tällaisia "varmistuksia" tehdä tai ainakaan minä en ole moiseen koskaan törmännyt. Sen jälkeen aloin laittamaan antibioottia ihan omalla tottumuksellani eli irroitin katetrin korkin tehdaspuhtailla hanskoilla koskematta letkun päähän ja putsasin pään steriilillä lapulla missä oli pirtua. Tämän jälkeen otin ruiskun ja pidin letkua taas hanskoilla koskematta letkun päähän ja huuhtelin katetrin keittosuolalla. Yhdistin antibiootin ja homma oli valmis. Yksi sairaanhoitaja oli katsellut touhuani ja otti minut osaston käytävällä "puhutteluun". Olin infektioriski potilaalle, koska avasin katetrin korkin hanskoilla enkä steriileillä taitoksilla, ja olin myöskin koskenut muutoinkin letkuun ilman steriilejä taitoksia. No, todellisuudessa en koskenut mihinkään potilaaseen suoraan yhteydessä olevaan osaan muulla kuin pirtutaitoksilla, mutta kiitin ystävällisesti tästä tiedosta ja kerroin tekeväni seuraavan kerran heidän tavallaan. Huoh.

Perjantaina minulla oli aivan järkyttävä päivä! Olin ollut koko viikon saman hoitajan kanssa, mutta perjantaina hän oli vapaalla. Olin nuoren hoitajan kanssa, joka jo aamulla ilmoitti että minulla on viimeinen perehdytyspäivä ja toiminta on sitten sen mukaista. Tiiminjohtaja ottaa yövuorolta raportin vastaan ja pitää raportin muille aamuvuorolaisille. Olin pitänyt torstaina kolmesta potilaasta pienet raportit ja sekin oli kielen vuoksi minusta iso suoritus! Perjantaiaamuna minun perehdyttäjä ilmoitti, että minä pidän yökön raportin perusteella kaikista potilaista raportin aamuvuorolle (tapana on, että myös osastonhoitaja ja ylihoitaja ovat kuuntelemassa raporttia, toinen toisessa ja toinen toisessa tiimissä). Eihän siinä, minä pidin siis aamun alkajaisiksi raportin kahdeksasta potilaasta. Sen jälkeen hän kysyi voisinko jakaa potilaille lääkkeet ja kysellä voinnit, hän voisi sillä aikaa tehdä jotain muuta. Jep jep! Sitten hän aloittikin sen mahtavimman osuuden: "soittaisitko sinne ja tänne". "Tilaa potilaalle spirometria tälle päivälle, tässä numero". "Soita lääkärille näistä lääkkeistä". Ja paras: "Soita lääkärille ja kysy missä potilaskansio on". Mitä hittoa, miksi en vain voi kävellä lääkärinhuoneeseen ja kysyä kasvotusten, kun todennäköisesti se kansiokin on siellä. Vastaus oli: "ei kun soita!". Spirometrian sain tilattua puhelimitse (helkkarin poli, missä spirot tehdään on osaston toisessa päässä, ei en voi mennä sinne ja tilata tutkimusta vaan minun oli soitettava!) ja iltapäivällä hän pyysi minua uudestaan soittamaan ja kysymään aikataulusta. Tällä kertaa meni hermo ja lähdin käymään polilla ja kysyin hoitajalta aikataulusta kasvotusten. Ja siinä vaiheessa myös tajusin, että tämä hoitaja piti mua ihan idioottina suomalaisena ja päätti vähän testailla mua.

Olin just edellisenä päivänä sanonut yhdelle suomalaiselle kaverille, että on ollut kivoja päiviä töissä ja kiva ettei ole vielä tarvinnut puhua puhelimessa. Kehuin miten kaikki on olleet ymmärtäväisiä ja minun ei ole esimerkiksi tarvinnut vastata kanslian puhelimeen. Nyt minulle sanottiin tämän hoitajan toimesta, että kanslian puhelimeen pitää vastata. Just joo. Päivään mahtui myös "juoksutyttönä" olemista ja muuta hirveen kivaa.

No mutta, olen kehittynyt norjankielen taidossa mielestäni mukavasti. Kaksi viikkoa täällä asumista takana ja pystyn osallistumaan kahvihuonekeskusteluihin norjaksi, jutella potilaiden kanssa ja ymmärrän raportit. Näköjään pystyn myös pitämään raportin (olihan siinä vielä täydennettävää) ja hoitamaan puhelimitse pieniä asioita. Hyvä minä ja yritän perjantaista huolimatta pitää pään korkealla.

Tänään käytiin Senjan saarilla autoilemassa. Keli oli vähän kurja ja vesisade pilasi hieman patikointisuunnitelmia. Mahtava paikka, mikä ei ihan täydellisesti päässyt oikeuksiin vesisateen vuoksi. Miljoona ajettua tunnelia ja serpentiiniteitä! Tässä vähän lopuksi kuvasatoa lenkeiltä pitkin viikkoa ja Senjaøya satoa.
Åsgårdenin lenkkimaastoja eli meidän lähimetsää.
Pienenpieni laskettelurinne parin kilometrin päästä kotoa Buktalle päin.
Koirapuisto ja Laran treeniä.
Husøya, Senjan saarella.
Senjan saarella pieniä vesiputouksia riitti!
Bergsbotn på Senja, huikea näköalapaikka! Jos Senjalla käy, niin tuossa kannattaa käydä pysähtymässä!
Senjatrollet, peikkojen kotipaikka.
Flakstadvågin jylhät vuoret, jäätävän kokoiset!

Ja olihan siinä kuvissa mukana myös vähän koiria. Kiitos kysymästä, Laralla menee ihan kivasti. Löydettiin yksi päivä koirapuisto ja käytiin siellä tekemässä pieniä luoksetulo- ja vierellämenoharjoituksia. Saatiinkin koirapuiston ulkopuolelle hyvin yleisöä häiriötekijöiksi. Ilmeisesti täällä tuollaset harjoitteet eivät ole joka päiväistä, koska ihmiset tuntuivat olevan niin kiinnostuneita siitä mitä teen. Ja pikku hiljaa alkaa olemaan tyttöjen kesken rauha maassa, mahtuvat jo samalle sohvalle nukkumaan. 

2 kommenttia:

  1. Huippua asennetta Enni! Mä olisin varmaan alkanut opettaa, kuinka steriilit taitokset on karkeaa liioittelua... :-D T: Anniina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en jaksa enää yllättyä mistään, näillä menee tuo steriili yli! Otin meinaa tänään potilaalta pissanäytteen STERIILISTI! :D Ihan kuin Suomessa annetaan tk:ssa pissanäytteet steriileihin kuppeihin..

      Poista